Seison samettisen pehmeällä hiekkarannalla pohjoisessa lapissa, edessäni on kaksi hahmoa aivan rantavedessä. Olen yksin ja täällä ei tavallisesti ole ketään muutakuin poroja, minun salainen joskus niin tylsäkin rantani korvessa. Yleensä katson kauas horisonttiin jossa siintävät etäiset tunturit ja joskus uin peienelle autiolle saarelle aivan matalavetisen rannan lähellä. Nyt en olekkaan yksin, vaan tänne on tullut vierailijoita, eivät he minusta välitä kun polttelen piippua tavanomaisessa paikassani.
Nainen on kahlannut veteen mukanansa pieni apina. Nainen seisoo alasti vedessä ja vettä on hänellä sääriin saakka.Naisen hiukset ovat keskipitkät, suorat ja mustat, hiukset harottavat hieman etenkin latvustosta. Vartaloltaan hän on solakka, sopusuhtainen, alavatsa pömpöttää hieman äidillisesti, hänen olemuksensa on melko nuorekas, hän ei ole vielä läheskään vaihdevuosissaan, ei silt ole mikään ihan neitonenkaan enää. Hänen kasvonsa ovat hieman aasialaistyyppiset, voisivat kuulua myös hyvin pohjoisen kansan henkilölle, hän on vaaleahipiäinen, mystisen näköinen henkilö, silmät ovat hieman viirut ja suu on totinen ja melko pieni, hänen kulmakarvansa ovat selkeät, eivät vallattoman paksut eivätkä ohuet, ne ovat tummat ja selkeät. hänen nenänsä ei myöskään ole suuri kokka tai hyppyrinennä, vaan melko maltillinen ja sopii hänelle kuin nenä päähän.
Naisen seurassa oleva apina on semmoinen pikkuinen hauska, ei mikään nenäapina ainakaan, eikä paviaani tai gorilla, jonkin sortin makaki kai, mutta ei lakkimakaki.
Apinan häntä on kippura ja tumma ja se näkyy pinnan yläpuolella, myös apinan pää näkyy pinnan yläpuolella ja siinä on sekä tummaa että vaaleaa karvaa. Apina ui naisen lähellä vedessä, se ei enää yletä pohjaan, se räpiköi ja kirkuu ylidramaattisesti yrittäen kurottaa kättään kohti naisen kättä. Nainen ojentaa kättänsä apinalle, hieman huvittuneena ja ironisen tympääntyneen näköisenä, kaippa apina oikeasti osaa uida, mutta dramatisoi koska on kenties viihdealalla..
Ilma on melko tyyni ja vain hentoiset laineet liplattavat apinan räpiköinnin ja naisen kahlauksen tuloksena. Käki kukkuu jossain kaukana, ilma tuoksuu raikkaalta korpimetsältä ja puhtaalta vedeltä, tuoksuu kesältä pohjoisessa suomessa. Ilma on lämmin muttei tukahduttavan kuuma, aurinko paistaa ohuiden harsomaisten hieman revenneiden poutapilvien lomasta levittäen säteensä taivalle, kuin hämähäkki seittinsä. Siinä minä vain olen ihmettelemässä kristallin lailla kimaltavia hiekkakiteitä, veden viilentäessä varpaitani. Pohdiskelen uteliaana ja hieman huvittuneena onkohan parivaljakko osa sirkusta, ehkä nainen on lähtenyt uittamaan apinaa, mistähän lienee sirkus on tullut ja minnehän se on matkalla.. Voisinkohan lähteä heidän mukaan, jos olisin vaikka sirkuksen surullinen klovni, tai jos voimamies vaikka heittelisi minua osana showtaan.. Olisinkohan minulla mitään annettavaa siihen, vai jäisinkö tänne korpeen katselemaan savurenkaita, poroja ja hiekan kimaltavaia jyviä, sitten putoilevia lumihiutaleita ja pois lentäviä lintuja. Jäisinkö korppien kanssa tänne talveksi, kun he jatkaisivat matkaansa mukanaan värikkäät eläimet ja ihmeelliset temppunsa...Kaukaa kuuluu ehkä vanhan xylofonin ääntä, kuin oudossa 50- luvun sirkuksessa, se kaikuu järven pintaa pitkin, suuntaa on vaikea hahmottaa, ääni on hiljainen, niin hiljainen että se voisi melkein olla kuvitelmaa.
Kun he tulevat takaisin uimasta tarjoan piippuani myös naiselle ja tervehdin apinaa, puhun ensin suomea ja sitten englantia, mutta nainen ei vaikuta ymmärtävän mitä sanon. Hän vastaa jotain kielellä jota en ymmärrä, nyökkäilee ja hymyilee leveästi. katsoo piippuani uteliaana ja ottaa henkoset. Sitten he pukeutuvat, nainen vetää pitkän kirkkaankeltaisen mekon ylleen ja sujauttaa suuren punaisen ruusukoristeen hiuksiinsa. Apinalle hän puolestaan pukee pienen napitetun paidan, jonka kyynerpäihin saakka ulottuvat hiat ovat juhlalliset, naisen hiuskoristeeseen sointuvat,punaiset, paidan keskiosa on tumma kolmiokaula-aukkoinen liivimäinen ja siinä on kahdessa rivissä napit, jotka ovat kaiverrettuja hienoja metallinappeja. Lisäksi apinan asuun tulee kaulaan rusetti, päähän punainen tomsuuri ja polvipituiset henkselihousut, apina poimii rantahiekalta myös pienen rumpunsa, jonka koristellun nauhan hän kiepauttaa kaulalleen niin, että rumpu roikkuu nyt vatsan edessä ja siihen kuuluu tietysti kaksi pientä rumpukapulaa joilla apina päräyttää pienen rumpusoolon laittaen tikut sitten taskuunsa. Nainen ottaa apinaa kädestä kiinni ja he vilkuttavat minulle säteillen jonkinlaista ihmeellistä taikaa ja kävelevät sitten naavaista metsäpolkua pitkin pois kadoten kaukaisuuteen kuin uni.
Poistun kuvasta joka oli siis vain mielessäni muistissa, olen kirjastossa, jossa ei ole lainkaan kirjoja, ihmiset ympärilläni puhuvat ranskaa välillä naureskellen iloisesti ja joku yskii. Muistelen aikoja kun asuin ranskassa.. ymmärtäisinköhän jotain jos kuuntelisin tarkkaan.. Mielikuvamatkani oli niin mukava, olisin voinut jatkaa sitä vaikka kuinka, mutta kyllä täällä lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan kirjastossakin on ihan hyvä. Ihan hyvä näinkin. Jostain kuuluu ehkä korppien raakkumista sekoittuneena etääntyvän ksylofonin ääneen, myös ranskankielinen puheensorina etääntyy, kello raksahtelee raskaasti.... Mielikuvitus on matkalippu minne vain koska tahansa, Olen kiitollinen siitä.
