Kokeilimme erilaisia ääniä teokseen, aloitin homman niin että minulla tuli ensimmäisenä mieleen jotain hyvn asialaistyyppisiä korkeita temppelissä käytettäviä ääniä, rukouskulhoja, naisen ylä-ääniä, kongia, viulua, tai korkeita huiluja yms. Kokeiltiin niitä ääniä, itse pidin niistä, muut eivät niinkään. Sitten halusin kokeilla mongolialaista kurkkulaulua ja tuurkkilaista ja altailaistai, minusta ne sopivat mainiosti ja syvensivät ja voimauttivat teosta entisestään. Kokeilimme yksinkertaista hidastarumpumusiikkia ja ja jotain kokeellisempaa ambientmusiikkia, monet niistä kyllä itselleni jotenkin synesteettisesti "häiriintyneenä" ihmisenä toimivat ja koekilu oli hauskaa. Päätimme kokeilla sitten myös jotain mitä oletimme ettei varmasti toimi tai olisi koomista ikäänkuin tämän kuvan taustamusiikkina, noh kokeiltiin jotain kikkeliheviä ja se ei toden teolla sopinut, olikohan joku teräsbetonin missä miehet ratsastaa tms. :D Sitten kokeiltiin sellaista machoilevaa egoilevaa gangstarappia ja Kendrick Lamaria mistä oletimme, ettei varmasti toimi, mutta yllättäen Räppi toimikin todella hyvin ja teoksen naisen olemus muuttui sellaiseksi " try to beat me, never come mess with me"- attitude muijaksi. Eli lopputulos oli sekä syvällinen että voimaannuttava.
16. Taiteilija teoksen takana
Helena Junttila syntyi Simossa 15.2.1963. Hän kasvoi Kittilässä ja Sodankylän Askan kylässä.
Taide kuului Junttilan elämään jo lapsuudesta saakka, taidetta oli tehty suvussa jo aiemminkin, hämnen isänisänsä on näes Einari Junttila (1901-1975), joka oli tiettävästi ensimmäisiä Lapin taidemaalareita. Myös Helenan Esko-isä maalasi ja Mirja-äiti myi "Lapin taidetta" ympäri Suomea. Jo varhain Helena löysi tussin ja tussitekniikan joustavuuden piirtämisessä. Helena Junttila onkin tullut tunnetuksi tussipiirroksista ja maalauksistaan, joissa hän kuvaa ihmistä eläinten, kasvien, myyttisten hahmojen ja luonnonvoimien kanssa.Helena kertoo omien taiteilijasivujensa biografiassa karhuaiheestaan näin ;
Eläimistä etenkin karhu toistuu usein Junttilan teoksissa. Eräs merkittävä käännekohta on ollut taiteilijan näkemä uni kohtaamisesta karhun kanssa. Unien tavoin hänen taiteensa nousee alitajunnan lähteestä. Karhusta on ajan myötä muodostunut taiteilijan omien voimien kuva.
Helena opiskeli Oriveden opiston kuvataidelinjalla vuoden (1983-84)
Junttila valmistui Vapaan taidekoulun ammatilliselta linjalta Helsingissä vuonna 1989.
Yksityiselämästä;
Nykyisin asuu Sodankylän kunnan Askassa jonka halki virtaa joki Kitinen.
Helena Junttilan puoliso on graafikko Jukka Tarkiainen.
Helena Junttila on tullut tunnetuksi tussipiirroksista ja maalauksistaan, joissa hän kuvaa ihmistä eläinten, kasvien, myyttisten hahmojen ja luonnonvoimien kanssa. Junttilan teoksia on ollut esillä eri puolilla maailmaa mm. ; Ruotsissa, Norjassa, Islannissa, Virossa, Saksassa, Ranskassa, Unkarissa, Tsekissä, Espanjassa, Venäjällä, USA:ssa, Australiassa ja Japanissa.
Hänen teoksiaan kuuluu Rovaniemen taidemuseon kokoelmiin. Helena Junttilan taidetta voisi luonnehtia mystiseksi ja kenties feministiseksikin, teokset ovat usein graafisesti selkeitä, unenomaisia hetkiä, alitajunnasta pulppuavia, ja symbolisilta vaikuttavia
Junttila on Suomen taidemaalariliiton jäsen vuodesta 1996 ja kuuluu Lapin Taiteilijaseuraan.
Helena Junttilalla on ollut useita luottamustoimia, hän on ollut toimessa mm;
Lapin taiteilijaseuran hallitus 1996-99, 2001-2007
Lapin taiteilijaseuran puheenjohtaja 2005-2006
Suomen taiteilijaseuran edustajisto 2005-2006
Suomen Kuvataidejärjestöjen Liiton hallitus (SKjL) 2006-2007
Askan kulttuuri- ja kädentaitoseura (nyk. kulttuuri- ja kyläseura) Askareen hallitus 1997-2020,
puheenjohtajana 1997-98
Art Aska -näyttelyn järjestäjä, 2007-2011
Näyttöapurahalautakunta, varajäsen 2013
Puhu jänikselle ry, puheenjohtaja 2020
Lapin yhteisöllisen taiteen yhdistys Lysti ry, hallituksen jäsen 2020
Vuonna 2006 Junttila oli ehdolla Garnegie Award -näyttelyyn.
Helena sai Sodankylän kunnan kulttuuripalkinnon 1999 ja Lapin taidepalkinnon 2013.
Vuonna 2011 hän sai Lapin taidetoimikunnalta 500 euron kohdeapurahan.
Lapin taidetoimikunta palkitsi Junttilan vuonna 2013 Lapin taide-elämän puolesta tehdystä työstä.
Junttila sai Lapin rahastolta 2014 visuaalisten taiteiden koko vuotisen 22 000 euron apurahan.
Vuonna 2016 Junttila oli LuostoClassicin vuoden taiteilija.
Hänen teoksiaan löytyy mm. näistä julkisista kokoelmista;
Pohjolan Osuuspankin kokoelmat
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kokoelmat
Suomen valtion kokoelmat
Espoon kaupungin kokoelmat (EMMA)
Suomen Kulttuurirahasto, Lapin Rahaston kokoelma
Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelma
Saastamoisen Säätiö
Wäinö Aaltosen museo, Turku
Kemin taidemuseo
Rovaniemen kaupunki, taidemuseo
Aineen taidemuseo, Tornio
Oulun taidemuseo
Sanomalehti Kaleva
Mátészalkan museo, Unkari
Villa Török, Felsöörs, Unkari
Skellefteån sairaala, Ruotsi
Norsjön kunta, Ruotsi
Västerbottenin lääni, Ruotsi
Sodankylän kunta
Helmikoti-säätiö, Sodankylä
Apurahojakin hän on saanut kiitettävän määrän ;
Taike, visuaalisen taiteen toimikunta, 1/2 -vuotinen korona-apuraha työskentelyyn 2022
Taike, Lappi, 4 kuukauden työskentelyapuraha 2021
Taike, Korona-apuraha 2020
Taike, visuaalisen taiteen toimikunta, kohdeapuraha 2019
Taike, visuaalisen taiteen toimikunta, 1/2 -vuotinen työskentelyapuraha 2018
Lapin Kulttuurirahasto, 1/2 -vuotinen työskentelyapuraha 2017
Taike, visuaalisen taiteen toimikunta, kohdeapuraha 2017
Taike, monitaidetoimikunta, kohdeapuraha työryhmälle 2015
Lapin Kulttuurirahasto, 1-v työskentelyapuraha 2014
Taike, kuvataidetoimikunta, kohdeapuraha 2014
Lapin taidetoimikunta, kohdeapuraha 2013
Lapin taidetoimikunta, 1/2 -vuotinen työskentelyapuraha 2012
Alfred Kordelinin säätiö, 1/2 -v. työskentelyapuraha 2011
Suomen Kulttuurirahasto, 1 v. työskentelyyn 2010
Valtion kuvataidetoimikunta, 3-vuotinen työskentelyapuraha 2007-2009
Valtion kuvataidetoimikunta, matka-apuraha 2006, 2010
Lapin Kulttuurirahasto, työskentelyapuraha 2004
Valtion kuvataidetoimikunta 3-vuotinen työskentelyapuraha 2003-2005
Näyttökorvausapuraha 2002
Lapin Kulttuurirahasto työskentelyapuraha 2002, kohdeapuraha1996
Sodankylän kunta 2006, 2005, 2001,1995,1994
Suomen Kulttuurirahasto 2000, 1994
Lapin taidetoimikunta, kolmivuotinen työskentelyapuraha 1998-2000
Lapin taidetoimikunta, puolivuotiset työskentelyapurahat 1997, 1996
Pohjoismainen Ministerineuvosto Sleipnir-stipendi 1997
Taiteen keskustoimikunta, valtion kuvataidetoimikunta: kohdeapuraha 1996, 1997, 2001, 2002, 2012, 2014
Lapin taidetoimikunta, kohdeapuraha 1993, 1994, 1995, 2007, 2008, 2009, 2011, 2013
Helenan Karhuaiheisia teoksia löytyy mm.Sinebrychoffin Karhun tölkeistä ja Paihalas Brewery, olutetiketeistä.
Hänen sivujensa mukaan tulossa on ainakin;
2024 Spirit of ”North”, Japani. näyttelykierros Spirit of ”North” -projektin ryhmän
kanssa.
17.Moniaistinen teos
Toteutimme ryhmätyönä moniaistisen teoksen, joka päätyi lopulta olemaan interaktiivinen siten, että yleisö pääsi myös osallistumaan siihen aktiivisesti. Loimme animaation joka oli tehty avainkuvasta, mutta niin että alkuperäisen avainkuvan nainen ja apina poistettiin heitä ympäröivästä maisemasta. Jäljelle jäi siis maisema jossa laineet liplattelivat ja välillä kala hyppäsi ja apina kurkisti ihan sivusta vilkaisemaan. lintuja saattoi lentää pään yli ja auringonsäteet liikkuivat. Animaaatio heijastettiin seinälle, jolle levitettiin suuri valkoinen paperi /( suuria valkoisia papereita).
Sitten oli idea erilaisista pensseleistä joita voisi käyttää siihen että maisemaan maalattaisikin oma varjo, joka muodostuu animaation päälle paperiin takana olevasta tykistä tulevasta valosta. Hauskat erilaiset pensselit loivat kaikki erilaista graafista jälkeä. Musta akryylimaali oli tässä käytössä sitten jäljen luomiseksi. Taustalla oli äänenä meren kohinaa ja runoa lausuva miesääni. Kun projisointi sitten loppui niin jäljele jäivät vain ihmisten maalaamat varjot ja maisema katosi.Tekoprosessi itsessään oli tosi inspiroiva, mietin paljon kaikenlaisia tyylejä ja keskusteluja syntyi siitä mitä kaikkia tekniikoita voisi käyttää tämmöiseen vähän mahdollisesti performatiivisempaan taideteokseen. Oli jännä myös miettiä niitä muita aisteja kuin näköaisti, mutta tälläkertaa käytännön toteutuksena suhteessa kuvaan, eikä niinkäään sanojen leikkinä ja kuvitelmana pelkästään enää, vaan että miten eri tekniikoilla saisi loihdittua sitä tunnelmaa ja tunnetilaa, teemaa ja tyyliä. Mietittiin merilevän ja merituulen tuoksua ja mietin korpimetsän tuoksua ja laineiden liplaluteksen ääntä ja apinan kirkunaa tai jotain huminaa, oman tarinani sirkuksen xylofonia. Vaikka miten monta eri tapaa toteuttaa tämä olisi ollut mahdollista ja sai ajattelmaan ja muistelemaan laajemminkin tätä puolta taiteen tekemisessä. En ollut pitkään aikaan ollut tekemisissä performanssin tai ns. ohjaamisen tai esityksen suunnittelun parissa. Tuli semmonen olo että kuvataiteen ja teatterin tyyppisen tuominen lähekkäin useammin voisi olla hyvä juttu. Ryhmätöissä on tietysti aina omat haasteensa myös, jännitti että tuleeko lopputuloksesta liian lattea jos tehdään liikaa kompromisseja tai jääkö joku mahtava idea toteutumatta jos kaikille ei sovi kaikki, ja miten saada niin nopeaa valikoitua esitys jonka lopulta kehtaa ja haluaa näyttää muille. Minusta oli todella mielenkiintoista nähdä kuva isoksi kuvaksi projisoituna ja se animaation tekeminen, tai en sitä kokonaan tehnyt mutta prosessin osana oleminen oli jännää! Oli hauska luoda se kuvan maisema edes vähän ikään kuin eloon ja liikettä siihen, kun oltiin nyt niin moneen otteeseen tuohon kuvaan eri metodein paneuduttu ja herätelty sanoilla eloon yms. Esitys itsessään oli tosi palkitseva ja innostava ainakin minulle, koin että se lopputulos mikä paperille jäi oli etenkin tosi hieno, se kaikki erilaisten pensseleiden tuoma graafisuus ja ja piirroksellisuus. Oli kyllä kiva tunne kun näki miten ihmiset osallistuivat ja eläytyivät. ja heittäytyivät kokeilemaan, oli kiva nähdä miten ne pensselit sitten lopulta toimivat ja millaista jälkeä niistä jäi. En voinut vastustaa kiusausta lopulta kun tilaa tuli enemmän, kokeilla myös itse yhtä niistä pensseleistä. Olisi ollut hauska päästä kokeilemaan niitä kaikkia! Nautin siitä hämäryydestä siellä huoneessa yhdistettynä äänimaisemaan. Ja nautin siitä kun sain katsoa kun ihmiset spontaanisti ja innokkaasti kokeilivat uutta ja maalasivat ja astuivat kuvan sisään. Jäi mieleen loppukeskustelu siitä ja muun ryhmän mielenkiintoiset havainnot; esim joku ajatteli että hahmojen erilaiset ääriviivat näyttävät kuvastavan sitä millainen persoona/ energia henkilö ikään kuin olisi. Sitten se näytti hieman rymältä ihmisiä jotka odottaa jotain, junaa tai bussia.. Sitten se näytti taas siltä kuin he olisivat paossa sotaa tai jotain katastrofaalista olisi vasta tapahtunut tai tapahtumassa. Mielestäni se näytti oivalta vaikka Marimekolle sopivalta kankaalta, tai se kiehtoi se ajatus miltä se näyttäisi painettuna kankaaseen. Ihasteltiin muste/ maali pisteitä ihan teoksen alareunassa. Ihasteltin myös sitä miten jollakin vispilästä tehdyllä pensselillä oli tullut ohutta, hentoa, kaunista jälkeä joka muistutti Helena Junttilan, alkuperäisen avainkuvan tekijän tyyliä.Moniaistinen teos varmasti jää minulle mieleen ja toi ainakin elävän muiston suhteessa tuohon avainkuvaan. En sitten tiedä tekikö moniaistinen teos avainkuvan alkuperäisille havainnoilleni juuri mitään , mutta ainakin se tuntuu olevan kovin inspiroiva ja moneen taipuva teos
 |
| pensselit |
 |
| Hauska pensseli |
 |
| moniaistinen teoksemme osallistamassa yleisöä pensselikokeiluihin... |
 |
| siinä se lopputulos sitten on... |
 |
| Ihmetellään vielä porukalla mitä siinä näkyy.. keskusteltiin sitten miltä teos tuntui ja mitä ajatuksia se herätti. |
