Monday, April 22, 2024

19. Kootut merkitykset 20. Matkan päätteeksi


19. Kootut merkitykset 
 Mietin että toki näillä ajatuksilla on ollut arvoa siinä hetkessä, ne ovat muodostaneet omia merkityksiä ja assosiaatiokytköksiä minun päässäni ja alitajunnassa, kenties ne tulevat olemaan osa jotain suurempaa, uutta ihmeellistä, joskus jossain. Suuria ideoita voi syntyä mitä oudoimmissa yhteyksissä, näin uskon. Analysoinnille ja havainnoinnille on aina hyvä antaa aikaa ja omien tulkintojen tarkastelu voi olla silmiä avaavaa. Joskus olemme niin hukassa ja niin varmoja omien tulkintojemme yksinkertaisuudesta ja selkeydestä muille, se kuitenkin voi kertoa paljonkin sielumme tilasta ja taipumuksistamme, mihin kiinnitämme huomiota ja mistä olemme kiinostuneita. 



20. Matkan päätteeksi

Kuvamatkani oli kaikenkaikkiaan paljon hauskempi ja antoisampi kuin kuvittelin kun kurssi oli alkamassa, pelkäsin että keskusteluista tulee tylsiä ja pitäisi vääntää tikusta asiaa. onneksi kurssin tehtävät kuitenkin rikastivat ja monipuolistivat kuva-analayysia paljon, ja tuntemus siitä että sai itse myös osallistua ja luoda uutta analysoitavien asioiden pohjalta antoi paljon intoa syventyä ja perehtyä aina vain lisää. Tosiaan välissä koin jo tylsistymistä yhden ja saman kuvan parissa pyörimiseen siis siinä vaiheessa kun olimme ryhmässä analysoimassa tässä tapauksessa tätä Helena Junttilan teosta. Ryhmätyöskentely oli todella haastavaa ja raastavaa, mutta lopputulokset olivat sitäkin parempia. Ainoa vain että olisi ollut kivempi tehdä tätä ihmisten kanssa jotka olisivat myös halunneet tehdä tätä minun kanssani. Kuitenkin kärvisteltiin matka yhdessä läpi ja ruodittiin muina naisina asioita. Oli hienoa tehdä elävää veistosta teoksen pohjalta ja moniaistisia teosta. Erityisen paljon  nautin siitä kun muiden teoskuvan tarinoiden pohjalta tehtiin  maalauksia/ piirustuksia ja nautin myös tarinan kirjoittamis-, mielikuvituksellisesta osuudesta. Se oli kenties itseäni kaikkein rikastuttavin osuus tästä ja koin kunniana että oman tarinani pohjalta oli tehty teos. Oli ihanaa nähdä omaa tekstiä jonkun muun kuvittamana ja siinä konkretisoitui itselleni että mikä arvo kuvataiteellisella viitseliäisyydellä ja osaamisella on. Se on välillä itselleni niin jokapäiväistä ettei sitä ymmärrä että se voi antaa muille jotain ja että kun itse saa jonkun erityisen teoksen nähtäväksi, niin se on suuri lahja. Jotenkin se tehtävä tuntui kiehtovalta ja sovellettavalta moneen uuteen kontekstiin. 

Olen aina ollut itse melkoisen analyyttinen tyyppi ja pidän kuva-analyysiä sekä ylipäätään asioiden, teosten, asioiden suhteiden ja tapojen esittää asioita analysoimisesta, koen että se on taiteellista työtä jo sinänsä. Ilman jatkuvaa ja jopa rasittavaakin analayysiä ja kritiikkiä tuskin olisi vahvoja näkemyksiä tai omia ajatuksia, ja tietysti niinkuin kaikki muukin, on analysoiminenkin- erityisesti kuva-analyysi harjoitettavissa oleva taito, joka itselläni on ollut käytössä jo pitkään, ja jonka käyttämään pääsemistä aina innokkaasti odottaa. On mukava mennä taidenäyttelyn avajaisiin ja analysoida teoksia oikein antaumuksella kaverin tai muiden kanssa. Monesti jään kaipaamaan syvällisempää keskustelua myös omista töistäni, koen että tässä asiassa ihmiset erityisesti suomessa voisivat yleisesti kunnostautua. Olisi kiva kuulla muutakin kuin; Hieno, Kauan tuossa kesti? Paljon se maksaa? Elääkö tuolla?

Se tuntuu aika karulta ja kurjalta. Taide saa elämänsä tavallaan vasta analyysissä, ainakin se elää vahvemmin niin ja tulee nähnyksi, kuulluksi ja osaksi keskustelua. Oli se sitten kriittistä tai positiivista, ainakin se tulee enemmän olevaksi analyysin kautta. Nimenomaan asioiden itsestäänselvänä pitäminen on riski ihmiskunnalle yleensä, ihmisen on hyvä tunnistaa oma luomisvoima, on kohteliasta huomata myös mitä muut ovat tehneet ja on hienostunutta kyetä analysoimaan asioita rohkeasti ja vilpittömästi, se on varsin hupaisan vaikean tuntuista jos siitä ei ole muodostunut kulttuurinen tapa. Jos se ei ole tapana, niin koen että se köyhdyttää ihmisten visuaalisen tulkinnan taitoa ja siten myös mahdollisesti köyhdyttää ihmisen näkemystä siitä mihin hän on itse kykeneväinen viestinnällään tai mikä on kuvan ja sanan voima ei ole ylipäätään hahmottunut sellaisessa kulttuurissa. Kuva-analyytinen median ja kuvakulttuurin analyysiin suhtautumiseni ei ole sikäli siis kurssin myötä muuttunut, mutta vahvistunut erittäin paljon se että kuinka tarpeellista ja rikastuttavaa se on! Se syventää muutenkin kaiken tulkintaa ja tarkempaa analyysiä ja juuri sitä ihmiskunta nyt yleisesti tarvitsee, on mentävä pintaa syvemmälle, on pyrittävä näkemään asioiden asettelun todelliset tarkoitusperät ja elefantit huoneessa. Etenkin tänä valheen, sodan ja visuaalisen tykityksen aikakautena tämä analyysin taito on niin essentiaalinen ja tietysti dialektiikan taito ja ylipäätään omien analyyysien sanoittamisen taito niin että aito keskustelu on mahdollista, se on rauhantyön väline. 

Toisaalta niinkuin Raamatussa sanotaan; Kaikki on turhuutta auringon alla. Mikään ei ole pysyvää mutta kaikki on toisaalta samaa ja vanhaa; Ei mitään uutta auringon alla. Välillä raskaalta tuntuva asioiden pyörittely ja jaarittelu rupeaa tympimään, oli asia niin tai näin niin ei se analysoimalla siitä miksikään muutu. Siiksi on hyvä että tällä kurssilla oli paljon myös konkreettisia tehtäviä jossa ns. työnnetää kädet saveen. On tärkeää päästä välillä maadottumaan konkreettisen tekemisen parissa, sillä analyysi on eteeristä puuhaa ja ajatus saattaa lähteä laukalle ainakin minun kaltaisilla ihmisillä. Jotkut ihmiset tarvitsevat jatkuvaa kannustusta ja puskemista siihen että ryhtyvät analysoimaan ja jotkut kokevat sen ikään kuin ajan hukkana, meitä ihmisiä on niin moneen lähtöön. Toisaalta se on varmaan myös siunaus, saada olla ajattelematta kaikenlaista filosofista kaikesta kokoajan, toisaalta se voi olla pitkästyttävää ja tehdä pitemmän päälle merkityksettömän olon. Toisaalta merkityksetön olo voi tulla myös siitä jos analysoi asoita maailman tappiin asti ja alkaa tuntemaan itsensä juuri tuon sananlaskujen kirjan mukaisesti maan matokseksi ja turhaksi avaruuden hiukkaseksi loputtomassa galaktisessa valtameressä. Se tunne voi tietysti parhaimmillaan olla vapauttava, mutta toisinaan myös äärimmäisen raskas. Niin siinäpä nousee se ryhmän ja yhteisön tärkeys, on hyvä analysoida sopivissa määrin, se rikastuttaa omaa median ja kuvanluku ja tekotaitoa. On tärkeää oppia kuuntelemaan myös muiden perspektiivejä ja se rikastuttaa myös omia näkemyksiä entisestään. On hyvä miettiä sopivasti, tulkita sopivasti, ei liikaa eikä liian vähän, niin että se on hauskaa ja niin että silmät ja korvat jaksavat pysyä auki ja keskustelu ihmisten välillä soljuu, ja pyrkimykset itseilmaisuun noteerataan yleisellä tasolla. 

En nyt voi sanoa että mikään välttämättä oli niin turhaa kurssilla, paitsi tietyt konfliktit jotka eivät kurssin sisältöihin sinänsä liittyneet, koin että kurssi olisi voinut olla laajempikin ja mielestäni siitä saa turhan vähän opintopisteitä verrattuna työnsarkaan, tai aiankin itse halusin innostuksen takia paneutua tehtäviin vähän turhan paljon. Koen kuitenkin että tämä kurssi oli erittäin tärkeä ja hyödyllinen!

Kurssilla olisi ollut jännä kokeilla vaikka mitä uutta ja muutakin mitä tuli mieleen, mutta päällimmäisiksi jäivät ideani että olisi hauska ottaa esimerkiksi yksi biisi, josta koko ryhmän pitäisi tehdä musiikkivideo, siis visuaalinen pläjäys, kaikkien pitäisi tehdä oma, sitten lopussa katsottaisiin miten erilaisia tuli, se olisi todella hauskaa ja yhdistäisi elokuvanteon alkeita, sitten sama esimerkiksi niin että luetaan pätkä jostain kirjasta vaikka jossa kuvaillaan tilannetta, tyyppiä, miljöötä ja jokaisen on maalattava siitä taulu omalla tahollaan, sitten lopuksi taas katsoisimme millaisia tuli. Sekin olisi mielestäni todella hauskaa nähdä miten erilaisia tai samanlaisia tuli ja mitä se kertoo meistä, siinä taas maalaus/ piirustus yhdistyisi jollain tavalla tähän kurssiin. Sitten sellainen enemmän koulutiloista ulos suuntautunut analyysi voisi olla paikallaan, jotain missä käyttää mielikuvitusta, esimerkiksi kuvata jotain todella tylsää ja yksinkertaisen oloista paikkaa ja sitten olevinaan luoda sille tarinan kautta paljon syvempiä merkityksiä, tämä voisi olla todella koomista ja toisaalta miksei myös vakavaakin. Se että tämän kurssin kautta voi antaa niin paljon avaimia visuaalisen ympäristön aivan uudenlaiseen havainnointiin on mielestäni mahtavaa ja inspiroivaa, ideoita syntyi loputtomasti, mutta laitoin tähän vain muutaman. :) 


Thursday, October 19, 2023

Palimpsesti ja parafraasit

 PALIMPSESTI HELENA JUNTTILAN TEOKSEN POHJALTA
A2 TUSSI JA AKRYYLI, PUULEVYLLE.



Tämän palimpsestin tein yöllä liittyen alkuperäisteoksen, siinä on mitä tyhjyydessä näen ja miten viidakon apina ja lapin luonnon hengetär kohtavaat.


PARAFRAASIT HELENA JUNTTILAN TEOKSEN POHJALTA

Apinan rytmi; tyttö ja tanssiva karhu
 






Tattooedgirl and a desperate man





Chubbygirl, monkey and the industries




Sia- Chandelier




Jeesustelija



Tästä teoksesta siis kyse koko kuvamatkassa sekä myös nuissa minun niistä tekemistäni parafraaseissa myös olen käyttänyt tätä asetelmaa uudelleen ja uudelleen ja näitä on vielä lisääkin, lisäilen pian tänne. Tuo Palimpsesti taas kuvastaa kaikkea mitä tuohon kuvaan itse assosioin ja millaisia mielleyhtymiä se minulle loi, mutta niin että juuri nuita piirrettyjä asioita ei näytetä vaan se tyhjä tila, joka oli minulle täynnä kaikenlaista.


Voi olla että tämän tyyppiset historiamme tarinat loivat yhteyden sirkukseen ja mielikuviin, yhdistin tyttö ja tanssiva karhu kappaleen ja assosioin sen jotenkin Helena Junttilan hyvin tunnettuihin karhu-aiheisiin teoksiin.

               



Ehkä jokin tämän tyyppinen loi kenties mielleyhtymät Sirkukseen siinä  ensimmäisessä mielikuvamatka-tarina harjoituksessa. kuva
                                             

Tuesday, October 17, 2023

15. Montaasi 16. Taiteilija teoksen takana 17. moniaistinen teos

15.Montaasi
Kokeilimme erilaisia ääniä teokseen, aloitin homman niin että minulla tuli ensimmäisenä mieleen jotain hyvn asialaistyyppisiä korkeita temppelissä käytettäviä ääniä, rukouskulhoja, naisen ylä-ääniä, kongia, viulua, tai korkeita huiluja yms. Kokeiltiin niitä ääniä, itse pidin niistä, muut eivät niinkään. Sitten halusin kokeilla mongolialaista kurkkulaulua ja tuurkkilaista ja altailaistai, minusta ne sopivat mainiosti ja syvensivät ja voimauttivat teosta entisestään. Kokeilimme yksinkertaista hidastarumpumusiikkia ja ja jotain kokeellisempaa ambientmusiikkia, monet niistä kyllä itselleni jotenkin synesteettisesti "häiriintyneenä" ihmisenä toimivat ja koekilu oli hauskaa. Päätimme kokeilla sitten myös jotain mitä oletimme ettei varmasti toimi tai olisi koomista ikäänkuin tämän kuvan taustamusiikkina, noh kokeiltiin jotain kikkeliheviä ja se ei toden teolla sopinut, olikohan joku teräsbetonin missä miehet ratsastaa tms. :D Sitten kokeiltiin sellaista machoilevaa egoilevaa gangstarappia ja Kendrick Lamaria mistä oletimme, ettei varmasti toimi, mutta yllättäen Räppi toimikin todella hyvin ja teoksen naisen olemus muuttui sellaiseksi " try to beat me, never come mess with me"- attitude muijaksi. Eli lopputulos oli sekä syvällinen että voimaannuttava.

16. Taiteilija teoksen takana 

Helena Junttila syntyi Simossa 15.2.1963. Hän  kasvoi Kittilässä ja Sodankylän  Askan kylässä. 

Taide kuului Junttilan elämään jo lapsuudesta saakka, taidetta oli tehty suvussa jo aiemminkin, hämnen isänisänsä on näes  Einari Junttila (1901-1975), joka  oli tiettävästi ensimmäisiä Lapin taidemaalareita. Myös Helenan Esko-isä maalasi ja Mirja-äiti myi "Lapin taidetta" ympäri Suomea. Jo varhain Helena löysi tussin ja tussitekniikan joustavuuden piirtämisessä. Helena Junttila onkin  tullut tunnetuksi tussipiirroksista ja maalauksistaan, joissa hän kuvaa ihmistä eläinten, kasvien, myyttisten hahmojen ja luonnonvoimien kanssa.Helena kertoo omien taiteilijasivujensa biografiassa karhuaiheestaan näin ;

Eläimistä etenkin karhu toistuu usein Junttilan teoksissa. Eräs merkittävä käännekohta on ollut taiteilijan näkemä uni kohtaamisesta karhun kanssa. Unien tavoin hänen taiteensa nousee alitajunnan lähteestä. Karhusta on ajan myötä muodostunut taiteilijan omien voimien kuva.

Helena opiskeli Oriveden opiston kuvataidelinjalla vuoden (1983-84)

Junttila valmistui Vapaan taidekoulun  ammatilliselta linjalta Helsingissä vuonna 1989.

Yksityiselämästä; 

Nykyisin asuu  Sodankylän kunnan Askassa jonka halki virtaa joki Kitinen.

Helena Junttilan puoliso on graafikko Jukka Tarkiainen. 

Helena Junttila on tullut tunnetuksi tussipiirroksista ja maalauksistaan, joissa hän kuvaa ihmistä eläinten, kasvien, myyttisten hahmojen ja luonnonvoimien kanssa.  Junttilan teoksia on ollut esillä eri puolilla maailmaa mm. ; Ruotsissa, Norjassa, Islannissa, Virossa, Saksassa, Ranskassa, Unkarissa, Tsekissä, Espanjassa, Venäjällä, USA:ssa, Australiassa ja Japanissa.

Hänen teoksiaan kuuluu Rovaniemen taidemuseon kokoelmiin. Helena Junttilan taidetta voisi luonnehtia mystiseksi ja kenties feministiseksikin, teokset ovat usein graafisesti selkeitä, unenomaisia hetkiä, alitajunnasta pulppuavia, ja symbolisilta vaikuttavia 

Junttila on Suomen taidemaalariliiton  jäsen vuodesta 1996 ja kuuluu Lapin Taiteilijaseuraan.

Helena Junttilalla on ollut useita luottamustoimia, hän on ollut  toimessa mm;

Lapin taiteilijaseuran hallitus 1996-99, 2001-2007
Lapin taiteilijaseuran puheenjohtaja 2005-2006
Suomen taiteilijaseuran edustajisto 2005-2006
Suomen Kuvataidejärjestöjen Liiton hallitus (SKjL) 2006-2007
Askan kulttuuri- ja kädentaitoseura (nyk. kulttuuri- ja kyläseura) Askareen hallitus 1997-2020,
puheenjohtajana 1997-98
Art Aska -näyttelyn järjestäjä, 2007-2011
Näyttöapurahalautakunta, varajäsen 2013
Puhu jänikselle ry, puheenjohtaja 2020

Lapin yhteisöllisen taiteen yhdistys Lysti ry, hallituksen jäsen 2020

Vuonna 2006 Junttila oli ehdolla Garnegie Award -näyttelyyn.

Helena sai Sodankylän kunnan kulttuuripalkinnon 1999 ja Lapin taidepalkinnon 2013.

Vuonna 2011 hän sai Lapin taidetoimikunnalta 500 euron kohdeapurahan.

Lapin taidetoimikunta palkitsi Junttilan vuonna 2013 Lapin taide-elämän puolesta tehdystä työstä.

Junttila sai Lapin rahastolta 2014 visuaalisten taiteiden koko vuotisen 22 000 euron apurahan.

Vuonna 2016 Junttila oli LuostoClassicin vuoden taiteilija.

Hänen teoksiaan löytyy mm. näistä julkisista kokoelmista;

Pohjolan Osuuspankin kokoelmat
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kokoelmat
Suomen valtion kokoelmat
Espoon kaupungin kokoelmat (EMMA)
Suomen Kulttuurirahasto, Lapin Rahaston kokoelma
Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelma
Saastamoisen Säätiö
Wäinö Aaltosen museo, Turku
Kemin taidemuseo
Rovaniemen kaupunki, taidemuseo
Aineen taidemuseo, Tornio
Oulun taidemuseo
Sanomalehti Kaleva
Mátészalkan museo, Unkari
Villa Török, Felsöörs, Unkari
Skellefteån sairaala, Ruotsi
Norsjön kunta, Ruotsi
Västerbottenin lääni, Ruotsi
Sodankylän kunta
Helmikoti-säätiö, Sodankylä
 
Apurahojakin hän on saanut kiitettävän määrän ;

Taike, visuaalisen taiteen toimikunta, 1/2 -vuotinen korona-apuraha työskentelyyn 2022
Taike, Lappi, 4 kuukauden työskentelyapuraha 2021
Taike, Korona-apuraha 2020
Taike, visuaalisen taiteen toimikunta, kohdeapuraha 2019
Taike, visuaalisen taiteen toimikunta, 1/2 -vuotinen työskentelyapuraha 2018
Lapin Kulttuurirahasto, 1/2 -vuotinen työskentelyapuraha 2017
Taike, visuaalisen taiteen toimikunta, kohdeapuraha 2017
Taike, monitaidetoimikunta, kohdeapuraha työryhmälle 2015
Lapin Kulttuurirahasto, 1-v työskentelyapuraha 2014
Taike, kuvataidetoimikunta, kohdeapuraha 2014
Lapin taidetoimikunta, kohdeapuraha 2013
Lapin taidetoimikunta, 1/2 -vuotinen työskentelyapuraha 2012
Alfred Kordelinin säätiö, 1/2 -v. työskentelyapuraha 2011
Suomen Kulttuurirahasto, 1 v. työskentelyyn 2010
Valtion kuvataidetoimikunta, 3-vuotinen työskentelyapuraha 2007-2009
Valtion kuvataidetoimikunta, matka-apuraha 2006, 2010
Lapin Kulttuurirahasto, työskentelyapuraha 2004
Valtion kuvataidetoimikunta 3-vuotinen työskentelyapuraha 2003-2005
Näyttökorvausapuraha 2002
Lapin Kulttuurirahasto työskentelyapuraha 2002, kohdeapuraha1996
Sodankylän kunta 2006, 2005, 2001,1995,1994
Suomen Kulttuurirahasto 2000, 1994
Lapin taidetoimikunta, kolmivuotinen työskentelyapuraha 1998-2000
Lapin taidetoimikunta, puolivuotiset työskentelyapurahat 1997, 1996
Pohjoismainen Ministerineuvosto Sleipnir-stipendi 1997
Taiteen keskustoimikunta, valtion kuvataidetoimikunta: kohdeapuraha 1996, 1997, 2001, 2002, 2012, 2014
Lapin taidetoimikunta, kohdeapuraha 1993, 1994, 1995, 2007, 2008, 2009, 2011, 2013

Helenan Karhuaiheisia teoksia löytyy mm.Sinebrychoffin Karhun tölkeistä ja Paihalas Brewery, olutetiketeistä.
Hänen sivujensa mukaan tulossa on ainakin; 
2024 Spirit of ”North”, Japani. näyttelykierros Spirit of ”North” -projektin ryhmän
kanssa.

17.Moniaistinen teos

Toteutimme ryhmätyönä moniaistisen teoksen, joka päätyi lopulta olemaan interaktiivinen siten, että yleisö pääsi myös osallistumaan siihen aktiivisesti. Loimme animaation joka oli tehty avainkuvasta, mutta niin että alkuperäisen avainkuvan nainen ja apina poistettiin heitä ympäröivästä maisemasta. Jäljelle jäi siis maisema jossa laineet liplattelivat ja välillä kala hyppäsi ja apina kurkisti ihan sivusta vilkaisemaan. lintuja saattoi lentää pään yli ja auringonsäteet liikkuivat. Animaaatio heijastettiin seinälle, jolle levitettiin suuri valkoinen paperi /( suuria valkoisia papereita). Sitten oli idea erilaisista pensseleistä joita voisi käyttää siihen että maisemaan maalattaisikin oma varjo, joka muodostuu animaation päälle paperiin takana olevasta tykistä tulevasta valosta. Hauskat erilaiset pensselit loivat kaikki erilaista graafista jälkeä. Musta akryylimaali oli tässä käytössä sitten jäljen luomiseksi. Taustalla oli äänenä meren kohinaa ja runoa lausuva miesääni. Kun projisointi sitten loppui niin jäljele jäivät vain ihmisten maalaamat varjot ja maisema katosi.Tekoprosessi itsessään oli tosi inspiroiva, mietin paljon kaikenlaisia tyylejä ja keskusteluja syntyi siitä mitä kaikkia tekniikoita voisi käyttää tämmöiseen vähän mahdollisesti performatiivisempaan taideteokseen. Oli jännä myös miettiä niitä muita aisteja kuin näköaisti, mutta tälläkertaa käytännön toteutuksena suhteessa kuvaan, eikä niinkäään sanojen leikkinä ja kuvitelmana pelkästään enää, vaan että miten eri tekniikoilla saisi loihdittua sitä tunnelmaa ja tunnetilaa, teemaa ja tyyliä. Mietittiin merilevän ja merituulen tuoksua ja mietin korpimetsän tuoksua ja laineiden liplaluteksen ääntä ja apinan kirkunaa tai jotain huminaa, oman tarinani sirkuksen xylofonia. Vaikka miten monta eri tapaa toteuttaa tämä olisi ollut mahdollista ja sai ajattelmaan ja muistelemaan laajemminkin tätä puolta taiteen tekemisessä. En ollut pitkään aikaan ollut tekemisissä performanssin tai ns. ohjaamisen tai esityksen suunnittelun parissa. Tuli semmonen olo että kuvataiteen ja teatterin tyyppisen tuominen lähekkäin useammin voisi olla hyvä juttu. Ryhmätöissä on tietysti aina omat haasteensa myös, jännitti että tuleeko lopputuloksesta liian lattea jos tehdään liikaa kompromisseja tai jääkö joku mahtava idea toteutumatta jos kaikille ei sovi kaikki, ja miten saada niin nopeaa valikoitua esitys jonka lopulta kehtaa ja haluaa näyttää muille. Minusta oli todella mielenkiintoista nähdä kuva isoksi kuvaksi projisoituna ja se animaation tekeminen, tai en sitä kokonaan tehnyt mutta prosessin osana oleminen oli jännää! Oli hauska luoda se kuvan maisema edes vähän ikään kuin eloon ja liikettä siihen, kun oltiin nyt niin moneen otteeseen tuohon kuvaan eri metodein paneuduttu ja herätelty sanoilla eloon yms. Esitys itsessään oli tosi palkitseva ja innostava ainakin minulle, koin että se lopputulos mikä paperille jäi oli etenkin tosi hieno, se kaikki erilaisten pensseleiden tuoma graafisuus ja ja piirroksellisuus. Oli kyllä kiva tunne kun näki miten ihmiset osallistuivat ja eläytyivät. ja heittäytyivät kokeilemaan, oli kiva nähdä miten ne pensselit sitten lopulta toimivat ja millaista jälkeä niistä jäi. En voinut vastustaa kiusausta lopulta kun tilaa tuli enemmän, kokeilla myös itse yhtä niistä pensseleistä. Olisi ollut hauska päästä kokeilemaan niitä kaikkia! Nautin siitä hämäryydestä siellä huoneessa yhdistettynä äänimaisemaan. Ja nautin siitä kun sain katsoa kun ihmiset spontaanisti ja innokkaasti kokeilivat uutta ja maalasivat ja astuivat kuvan sisään. Jäi mieleen loppukeskustelu siitä ja muun ryhmän mielenkiintoiset havainnot; esim joku ajatteli että hahmojen erilaiset ääriviivat näyttävät kuvastavan sitä millainen persoona/ energia henkilö ikään kuin olisi. Sitten se näytti hieman rymältä ihmisiä jotka odottaa jotain, junaa tai bussia.. Sitten se näytti taas siltä kuin he olisivat paossa sotaa tai jotain katastrofaalista olisi vasta tapahtunut tai tapahtumassa. Mielestäni se näytti oivalta vaikka Marimekolle sopivalta kankaalta, tai se kiehtoi se ajatus miltä se näyttäisi painettuna kankaaseen. Ihasteltiin muste/ maali pisteitä ihan teoksen alareunassa. Ihasteltin myös sitä miten jollakin vispilästä tehdyllä pensselillä oli tullut ohutta, hentoa, kaunista jälkeä joka muistutti Helena Junttilan, alkuperäisen avainkuvan tekijän tyyliä.Moniaistinen teos varmasti jää minulle mieleen ja toi ainakin elävän muiston suhteessa tuohon avainkuvaan. En sitten tiedä tekikö moniaistinen teos avainkuvan alkuperäisille havainnoilleni juuri mitään , mutta ainakin se tuntuu olevan kovin inspiroiva ja moneen taipuva teos
pensselit
Hauska pensseli

moniaistinen teoksemme osallistamassa yleisöä pensselikokeiluihin...

siinä se lopputulos sitten on...

Wednesday, September 20, 2023

kollaasi-kollaasi



interior design & art combination. "Stepson"
Aernst Hackel + Adea magazine 
Bonnet Club. Mats Bronberg, Johan Ridderståle
+ gift catalogue 1993

 



Plato takes a seat and a drink
My own drawing +  Adea magazine 
Bonnet Club. Mats Bronberg, Johan Ridderståle
+ gift catalogue 1993



 My photo of stone from pöyliövaara and detail from my drawing.. measuring 


Terapiatuokio 
Adea magazine + Korundi art exhibition book..
tekijätiedot tulee ihan pian..



Paperitähti 2023
Collage made out of cut pieces of  copies from my own drawings.


kollaasi made of my own drawings, cut details from copies of my own art and as a base is my photo of twin amanitamuscaria mushroom.
maa tuskaa.. ja vähän ruskaa


haaveileva hiihtäjä 

Tiny collage of my photo of me skiing in front of kätkä and cut details from my own drawings.

It was so much fun to create these and I made many more... I will add them here soon! <3




Kuvamatka Helena Junttilan teoksen syövereihin; 8. kohtaaminen 5. sanoista kuvaksi purku 12. kuvahaastattelu 14. Tarinallinen kuva

 



Analysoimme kuvaa  ensin yhdessä yleismaailmallisesti, kyseessä oli siis Helena Junttilan työ, jota kävimme myöhemmin myös livenä katsomassa taidemuseo Korundissa.  Tämän A2 kokoisen yhteisteos/ muistiinpanon teimme keskustelun lomassa. Nousi monenlaisia teemoja esille; Millainen luonto ja seutu on kyseesä? Mikä on naisen ja apinan syy olla siellä? Naisen alavatsan hentoinen pömpötys.. Taivaalla näkyvän auringoksi epäilemämme asian  totesimme muistuttavan ufojen emoalusta, suurta hämähäkkiä tai jotakin virtapiirejä. Majakkakin se olisi voinut olla.. Ihmettelimme tekniikka ja graafista viivan jälkeä, apinan jalkojen muodon vääristymää johtuen  vedenpinnan alaisuudessa sijaitsemisesta ihmettelimme. Oliko kyse auttavasta kädestä vai irtipäästämisestä? Matkalla saarelle? Vastuullisuuden tuntua havaittu naisen kasvoilla, tuikeutta ja vakavuutta myös, kylmää ilmeettömyyttäkin.  Naisen toinen kulmakarva oli musta ja toinen pelkät ääriviivat... Ihailtiin veden rajapinnan aluetta, miten se veden raja osuu hahmon jalkoihin.. Ja apinan hännän kippuraa... Horisonttiviivan vinoutta ja sen mahdollista hutiviivaa, Hiusten struktuuria naisella, sekä anatomista ja sommitelmallista oikea/vääräoppisuutta.


Mustetta, tusseja, vesiväriä..


Tässä tehtiin croqueita tietyistä itseä kiinnostaneista kohdista, koko meidän ryhmän mielenkiinnon kohteena olleet yksityiskohdat löytyy tästä. 



Tässä hieman erilaisia lähestymistapoja kuvantulkintaan, yksin ja yhdessä tehtyä...


Kokeiltiin erilaisia väriyhdistelmiä ja sommitelmia.. Tästä oltiin konsensuksessa että tästä tulee mieleen että vois toimia printtinä, kankaassa, t-paidassa, sisustustauluna kankaalle painettuna tms.. siis näissä sävyissä.


Enni teki photarilla kokeilun että entä jos ei sitä apinaa olisi kuvassa ollenkaan ? Aika eri tunnelma..


Tämmöstä keksittiin kokeilla että miten toimisi negatiivina ? Ja analysoitiin kumpi tunnelma houkuttaa.. Tämä on niinkuin kuu-uinti ja mystinen yöllinen. Itse tykkään tästäkin vaikutelmasta kovasti. Jännä miten nuo valkoset viivat jää heikoiksi mustassa, saaren olemassaolo korostuu ja sen salaperäisyys houkuttaa tässä efektissä enemmän ainakin minua.  Apina näyttää hätäisemmältä ja nainen julmemmalta.

5. Sanoista kuvaksi purku


 
Minun tulkintani ( maalaus/puuväri piirros ) Ennin tarinasta Helena Junttilan teoksen alkuperäisestä kuvasta juonnetusta Mielikuvamatkasta. 
Ennin tarina oli hyvin pelkistetty ja siihen ei oltu lisäilty asioita mitä tehtävän annon viitekehyksessä oli, eli siellä ei oltu lähdetty juurikaan täyttämään tai taustoittamaan teosta, vaan oli oikeastaan ennemminkin yksinkertaisesti kuvailtu olemassa olevan alkuperäisen Junttilan teoksen kuvaa ja lisätty siihen hieman omia tunnelmia, vaikutelmia ja ajatuksia siitä mitä viivat esittävät ja miten tilanne etenee. tässä tapauksessa  Hänen tarinassaan vesi oli meri, ja meren olemukseen oli tarinassa syvennytty. Teoksen yksinkertaiset elementit olivat kenties kiva juttu minulle jolla on taipumusta lähteä lisäilemään paljon yksityiskohtia ja selittämään asioita visuaalisestikin juurtajaksain. Toteutin tämän peiteväreillä ja vesiväreillä huokoiselle A3 paprerille ja ajattelen että lopputulos on ihan sympaattinen ja rauhallinen. 




Miian tulkinta (ilmeisesti maalaus) Minun kirjoittamasta tarinasta Helena Junttilan teoksen pohjalta.
Ihan todella mielenkiintosta ja hauskaa nähdä jonkun muun tulkinta omasta tekstistä kuvana. Tykkään siitä miten hän on todella kuvittanut asut ja rummun niinkuin niitä mielikuvamatkassani kuvailinkin..

8. Kohtaaminen 


Siinä se ny sitte on! Ihka elävänä! Apina mun paperin päällä!


Kas näin avautui tämä Helena Junttilan teoskokonaisuus Korundi taidemuseossa.


Tulkittiin ja analysoitiin teoksia taidemuseo Korundissa. Mietittiin teoksen suhdetta toisiin vierellä oleviin teoksiin ja asetelma teki yhtäkkiä kaikesta vielä tarinallisempaa ja jopa sarjakuvamaista. Joku kiinnitti huomiota kehyksiin ja koki että tilantuntu menee hieman pilalle mustissa paksuissa raameissa. Esimerkiksi sängyn päällä istuva hahmo- teos sopii mustiin raameihin paremmin. Tässä mietittiin myös että lappilaiset ja saamelaiset naistaiteilijat oli tuotu kivasti samaan tilaan. Myös näiden teosten jälkeen tulee eteen pitkähiuksinen naamio/ hahmo, hiukset oli tehty hevosen häntäjouhista muistaakseni.. Niin ja näissä Junttilan teoksissa korostettiin tätä pyrkimystä saada hiukset hulmuamaan ja sitten hiusteema jatkui ikäänkuin luontaisesti.  Mietittiin Myös audioatmosfääriä, Siinä lähellä oli joku äänitaidetta sisältävä teos ja yläkerrassa toinen, pohdittiin että lähellä oleva median ääni oli hieman uhkaava, kun taas yläkerrasta kuuluva ääni koettiin sopivan paremmin teoksen unenomaiseen ja mystiseen henkeen.  
Meitä yllätti se, että alkuperäinen teos ei ollutkaan grafiikan vedos vaan tussipiirros.




 
14. Tarinallinen kuva

Hanuman pelastaa pikkuapinan 

Teimme sitten vielä sarjakuvia kuvasta ja minä kirjoitin puhekuplin teksit, luotiin tarina 3 eri kuvaa pohjautuen alkuperäisteokseen.  Ensimmäisessä tavassa asetella nämä kuvat kronologisesti  tarina menisi niin, että nainen on löytänyt vedestä hätääntyneen apinan ja noukkii sen syliinsä, sitten taivaalta jo kaukaa horisontista näyttää lähestyvän kuuma-ilmapallo, sitten kuuma-ilmapallo laskeutuu veteen ja siellä onkin apinan omasta maailmasta oleva Apinajumala ( Hanuman ) Joka on tullut pelastamaan omaan valtakuntaansa pienen apinan, joka ei kuulu ihmisten maailmaan, sitten kolmannessa kuvassa Apinajumala osoittaa pienen rakkaan apinan pelastaneelle naiselle kiitollisuutta ja oletettavasti lähtee matkoihinsa. 

Kokeiltiin näitä ruutuja myös eri päin, että ei olisikaan niin että Apinajumala tulee pelastamaan omaan valtakuntaansa tämän eksyneen, kenties kuuma-ilmapallosta pudonneen apinan ihmiseltä joka sen on löytänyt, vaan kääntämällä kuvat niin, että ensimmäisenä on viimeinen kuva ( ilman tekstejä puhekuplissa ) eli voisi tulkita siten päin niin että, tulee Apinajumala joka antaa tämän lahjan ihmiselle, sitten kun hän on antanut lahjansa, lausuu vaikkapa jonkinlaisen onnentoivotuksen / siunauksen tai antaa ohjeita tms.. ja viimeisessä kuvassa alkaa tavallaan ihmisnaisen ja apinalapsen yhteinen tarina. 
sarjakuva ilman puheita...

12. Kuvahaastattelu

Sitten tein vielä kuva-analyysi haastattelun avainkuvasta.

 Haastattelin Helsinkiläissyntyistä, paljon pohjanmaalla ja itäasuomessa asunutta, tällä hetkellä Joensuun konservatoriossa musiikkia opiskelevaa Tuuli Kaukorantaa 37v Esitin hänelle kysymyksiä ja sain vastauksia.. Näin se meni;

1.Nainen ja apina vedessä, Fuji vuori, jännä ensin näin naisen ja apinan ja sit näin että tuolla on vuori. aasialaiset piirteet naisella teki sen että se tausta alko näyttää fujivuorelta. Luonto-symboliikka - nainen ja apina - halu auttaa. Näyttää niinku tuo puu ois palanu - luonto on pulassa- mitä ihminen tekee? Ojentaa kätensä..
Palanut puu on kuusi tai räme suo läntäre missä se kuusi kasvaa kai..
2.Ojennetut kädet ja ihminen on isompi kuin apina, jalat ylttää pohjaan ihmisellä, mutta apinalla ei.
Pienempi ja avuttomampi on pulassa ja tuo isompi auttaa - ihmisen halu auttaa luontoa. Luonto tarvitsee suojelusta ja koko planeetta huutaa, että nyt vittu!
Fuji- Ufo tai musta aukko..?
Horistontti on ranta, hahmojen asennot on se mikä sai minut ajattelemaan tässä.
Omat pohdinnat jos se planeetan tila ei kiinnostais, niin tuskin sitä näkis sitä kuvaa niin. 
3. Taivas on niinkö se vois olla Fuji, minkä mie ajattelin vuorenhuipuksi niin se vois sittekki olla ufo, josta tulee semmosia säteitä. Mutta jos se ois vuoren huippu niin ne säikeet vois olla pilviä..
Apinalla on kans musta tukka, niinku tuolla naisella- Se vois olla niinku se naisen sisimmän symboli. Vakava ilme naisella viittais siihen että ne ei leiki.Niinku sieluneläin tai sisin jota kohtaa tai pelastaa. Tai leikkii - se että leikkiikö vai ei , ei ole selvää..

Vesi ja alastomuus, ne on aika tommosia niinkö ikiaikaisia asioitajotka vois ilmentää avoimuutta ja haavoittuvuutta ja luonnollisessa tilassa olemista.
Aika pelkistetty tekniikka, oisko tässä käytetty jotain ohutkärkistä mustekynää. Mistä myös tuli semmonen aasialais japani- vaikutelma. Muuten niin vaalea esim veden viiva vaaleaa ja hentoa, mutta naisen ja apinan hiukset sekä saari on tosi tummia. Mietin että ne korostuu nin mieli alkaa etsimään yhteyksiä näiden tummien alueiden välillä. Samanvärisyys sai miettimään  et onkohan tuo saari ja naisen pää ja apina jotenki symbolisesti liitänäisyhteyksissä vai onko se vain visuaalinen kikka.


Haastateltavan analyysit olivat enemmän biologiaan, kasvillisuuteen keskittyviä kuin ehkä keskimäärin kuulemani analyysit. Hänen isänsä taitaa olla bilogian tohtori, joten lieneekö vaikuttanut asiaan.. Luonnontilasta huolissaan olo ja maailmanlopun uhka ja tematiikka oli varsin yleinen tylkintatapa ja löytyi lähes kaikista kuulemistani analyyseistä tavalla tai toisella. 
Tuo Fujivuori ajatus oli minulla itselläni käynyt myös mielessä, muilla kuin minulla ja hänellä kuulemani mukaan taas ei. Sen sijaan ufo ajatus itseni mukaan lukien oli myös yleinen muissakin kuulemissani analyyseissä. Musta- aukko oli uniikki vain häneltä kuulemani tulkinta. Myös tämä värien tummuus merkityksinä teoria oli sellainen mitä en muiden tulkinnoissa kuullut lainkaan, sellainen erittäin monipuolinen yhteyksien etsimisen tapa. Sitten tämä hieman jungilaistyylinen tai tarottulkintamainen tapa, että mitä eläin symbolisoi- omaa sisäsistä lasta / on sieluneläin, niin sellaista oli jonkin verran myös muissa analyyseissä, itseni mukaan lukien. 




Monday, August 28, 2023

Mielikuvamatka

Seison samettisen pehmeällä hiekkarannalla pohjoisessa lapissa, edessäni on kaksi hahmoa aivan rantavedessä. Olen yksin ja täällä ei tavallisesti ole ketään muutakuin poroja, minun salainen joskus niin tylsäkin rantani korvessa. Yleensä katson kauas horisonttiin jossa siintävät etäiset tunturit ja joskus uin peienelle autiolle saarelle aivan matalavetisen rannan lähellä.  Nyt en olekkaan yksin, vaan tänne on tullut vierailijoita, eivät he minusta välitä kun polttelen piippua tavanomaisessa paikassani.
Nainen on kahlannut veteen mukanansa pieni apina. Nainen seisoo alasti vedessä ja vettä on hänellä sääriin saakka.Naisen hiukset ovat keskipitkät, suorat ja mustat, hiukset harottavat hieman etenkin latvustosta. Vartaloltaan hän on solakka, sopusuhtainen, alavatsa pömpöttää hieman äidillisesti, hänen olemuksensa on melko nuorekas, hän ei ole vielä läheskään vaihdevuosissaan, ei silt ole mikään ihan neitonenkaan enää. Hänen kasvonsa ovat hieman aasialaistyyppiset, voisivat kuulua myös hyvin pohjoisen kansan henkilölle, hän on vaaleahipiäinen, mystisen näköinen henkilö, silmät ovat hieman viirut ja suu on totinen ja melko pieni, hänen kulmakarvansa ovat selkeät, eivät vallattoman paksut eivätkä ohuet, ne ovat tummat ja selkeät. hänen nenänsä ei myöskään ole suuri kokka tai hyppyrinennä, vaan melko maltillinen ja sopii hänelle kuin nenä päähän. 
Naisen seurassa oleva apina on semmoinen pikkuinen hauska, ei mikään nenäapina ainakaan, eikä paviaani tai gorilla, jonkin sortin makaki kai, mutta ei lakkimakaki.
Apinan häntä on kippura ja tumma ja se näkyy pinnan yläpuolella, myös apinan pää näkyy pinnan yläpuolella ja siinä on sekä tummaa että vaaleaa karvaa. Apina ui naisen lähellä vedessä, se ei enää yletä pohjaan, se räpiköi ja kirkuu ylidramaattisesti yrittäen kurottaa kättään kohti naisen kättä. Nainen ojentaa kättänsä apinalle, hieman huvittuneena ja ironisen tympääntyneen näköisenä, kaippa apina oikeasti osaa uida, mutta dramatisoi koska on kenties viihdealalla..

 Ilma on melko tyyni ja vain hentoiset laineet liplattavat apinan räpiköinnin ja naisen kahlauksen tuloksena. Käki kukkuu jossain kaukana, ilma tuoksuu raikkaalta korpimetsältä ja puhtaalta vedeltä, tuoksuu kesältä pohjoisessa suomessa. Ilma on lämmin muttei tukahduttavan kuuma, aurinko paistaa ohuiden harsomaisten hieman revenneiden poutapilvien lomasta levittäen säteensä taivalle, kuin hämähäkki seittinsä. Siinä minä vain olen ihmettelemässä kristallin lailla kimaltavia hiekkakiteitä, veden viilentäessä varpaitani. Pohdiskelen uteliaana ja hieman huvittuneena onkohan parivaljakko osa sirkusta, ehkä nainen on lähtenyt uittamaan apinaa, mistähän lienee sirkus on tullut ja minnehän se on matkalla.. Voisinkohan lähteä heidän mukaan, jos olisin vaikka sirkuksen surullinen klovni, tai jos voimamies vaikka heittelisi minua osana showtaan.. Olisinkohan minulla mitään annettavaa siihen, vai jäisinkö tänne korpeen katselemaan savurenkaita, poroja ja hiekan kimaltavaia jyviä, sitten putoilevia lumihiutaleita ja pois lentäviä lintuja. Jäisinkö korppien kanssa tänne talveksi, kun he jatkaisivat matkaansa mukanaan värikkäät eläimet ja ihmeelliset temppunsa...Kaukaa kuuluu ehkä vanhan xylofonin ääntä, kuin oudossa 50- luvun sirkuksessa, se kaikuu järven pintaa pitkin, suuntaa on vaikea hahmottaa, ääni on hiljainen, niin hiljainen että se voisi melkein olla kuvitelmaa.
Kun he tulevat takaisin uimasta tarjoan piippuani myös naiselle ja tervehdin apinaa, puhun ensin suomea ja sitten englantia, mutta nainen ei vaikuta ymmärtävän mitä sanon. Hän vastaa jotain kielellä jota en ymmärrä, nyökkäilee ja hymyilee leveästi. katsoo piippuani uteliaana ja ottaa henkoset. Sitten he pukeutuvat, nainen vetää pitkän kirkkaankeltaisen mekon ylleen ja sujauttaa suuren punaisen ruusukoristeen hiuksiinsa. Apinalle hän puolestaan pukee pienen  napitetun paidan, jonka kyynerpäihin saakka ulottuvat hiat ovat juhlalliset, naisen hiuskoristeeseen sointuvat,punaiset, paidan keskiosa on tumma kolmiokaula-aukkoinen liivimäinen ja siinä on kahdessa rivissä napit, jotka ovat kaiverrettuja hienoja metallinappeja. Lisäksi apinan asuun tulee kaulaan rusetti, päähän punainen tomsuuri ja polvipituiset henkselihousut, apina poimii rantahiekalta myös pienen rumpunsa, jonka  koristellun nauhan hän kiepauttaa kaulalleen niin, että rumpu roikkuu nyt vatsan edessä ja siihen kuuluu tietysti kaksi pientä rumpukapulaa joilla apina päräyttää pienen rumpusoolon laittaen tikut sitten taskuunsa. Nainen ottaa apinaa kädestä kiinni ja he vilkuttavat minulle säteillen jonkinlaista ihmeellistä taikaa ja kävelevät sitten naavaista metsäpolkua pitkin pois kadoten kaukaisuuteen kuin uni.

Poistun kuvasta joka oli siis vain mielessäni muistissa, olen kirjastossa, jossa ei ole lainkaan kirjoja, ihmiset ympärilläni puhuvat ranskaa välillä naureskellen iloisesti ja joku yskii. Muistelen aikoja kun asuin ranskassa.. ymmärtäisinköhän jotain jos kuuntelisin tarkkaan.. Mielikuvamatkani oli niin mukava, olisin voinut jatkaa sitä vaikka kuinka, mutta kyllä täällä lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan kirjastossakin on ihan hyvä. Ihan hyvä näinkin. Jostain kuuluu ehkä korppien raakkumista sekoittuneena etääntyvän ksylofonin ääneen, myös ranskankielinen puheensorina etääntyy, kello raksahtelee raskaasti.... Mielikuvitus on matkalippu minne vain koska tahansa, Olen kiitollinen siitä.


19. Kootut merkitykset 20. Matkan päätteeksi

19. Kootut merkitykset   Mietin että toki näillä ajatuksilla on ollut arvoa siinä hetkessä, ne ovat muodostaneet omia merkityksiä ja assosia...