19. Kootut merkitykset
20. Matkan päätteeksi
Kuvamatkani oli kaikenkaikkiaan paljon hauskempi ja antoisampi kuin kuvittelin kun kurssi oli alkamassa, pelkäsin että keskusteluista tulee tylsiä ja pitäisi vääntää tikusta asiaa. onneksi kurssin tehtävät kuitenkin rikastivat ja monipuolistivat kuva-analayysia paljon, ja tuntemus siitä että sai itse myös osallistua ja luoda uutta analysoitavien asioiden pohjalta antoi paljon intoa syventyä ja perehtyä aina vain lisää. Tosiaan välissä koin jo tylsistymistä yhden ja saman kuvan parissa pyörimiseen siis siinä vaiheessa kun olimme ryhmässä analysoimassa tässä tapauksessa tätä Helena Junttilan teosta. Ryhmätyöskentely oli todella haastavaa ja raastavaa, mutta lopputulokset olivat sitäkin parempia. Ainoa vain että olisi ollut kivempi tehdä tätä ihmisten kanssa jotka olisivat myös halunneet tehdä tätä minun kanssani. Kuitenkin kärvisteltiin matka yhdessä läpi ja ruodittiin muina naisina asioita. Oli hienoa tehdä elävää veistosta teoksen pohjalta ja moniaistisia teosta. Erityisen paljon nautin siitä kun muiden teoskuvan tarinoiden pohjalta tehtiin maalauksia/ piirustuksia ja nautin myös tarinan kirjoittamis-, mielikuvituksellisesta osuudesta. Se oli kenties itseäni kaikkein rikastuttavin osuus tästä ja koin kunniana että oman tarinani pohjalta oli tehty teos. Oli ihanaa nähdä omaa tekstiä jonkun muun kuvittamana ja siinä konkretisoitui itselleni että mikä arvo kuvataiteellisella viitseliäisyydellä ja osaamisella on. Se on välillä itselleni niin jokapäiväistä ettei sitä ymmärrä että se voi antaa muille jotain ja että kun itse saa jonkun erityisen teoksen nähtäväksi, niin se on suuri lahja. Jotenkin se tehtävä tuntui kiehtovalta ja sovellettavalta moneen uuteen kontekstiin.
Olen aina ollut itse melkoisen analyyttinen tyyppi ja pidän kuva-analyysiä sekä ylipäätään asioiden, teosten, asioiden suhteiden ja tapojen esittää asioita analysoimisesta, koen että se on taiteellista työtä jo sinänsä. Ilman jatkuvaa ja jopa rasittavaakin analayysiä ja kritiikkiä tuskin olisi vahvoja näkemyksiä tai omia ajatuksia, ja tietysti niinkuin kaikki muukin, on analysoiminenkin- erityisesti kuva-analyysi harjoitettavissa oleva taito, joka itselläni on ollut käytössä jo pitkään, ja jonka käyttämään pääsemistä aina innokkaasti odottaa. On mukava mennä taidenäyttelyn avajaisiin ja analysoida teoksia oikein antaumuksella kaverin tai muiden kanssa. Monesti jään kaipaamaan syvällisempää keskustelua myös omista töistäni, koen että tässä asiassa ihmiset erityisesti suomessa voisivat yleisesti kunnostautua. Olisi kiva kuulla muutakin kuin; Hieno, Kauan tuossa kesti? Paljon se maksaa? Elääkö tuolla?
Se tuntuu aika karulta ja kurjalta. Taide saa elämänsä tavallaan vasta analyysissä, ainakin se elää vahvemmin niin ja tulee nähnyksi, kuulluksi ja osaksi keskustelua. Oli se sitten kriittistä tai positiivista, ainakin se tulee enemmän olevaksi analyysin kautta. Nimenomaan asioiden itsestäänselvänä pitäminen on riski ihmiskunnalle yleensä, ihmisen on hyvä tunnistaa oma luomisvoima, on kohteliasta huomata myös mitä muut ovat tehneet ja on hienostunutta kyetä analysoimaan asioita rohkeasti ja vilpittömästi, se on varsin hupaisan vaikean tuntuista jos siitä ei ole muodostunut kulttuurinen tapa. Jos se ei ole tapana, niin koen että se köyhdyttää ihmisten visuaalisen tulkinnan taitoa ja siten myös mahdollisesti köyhdyttää ihmisen näkemystä siitä mihin hän on itse kykeneväinen viestinnällään tai mikä on kuvan ja sanan voima ei ole ylipäätään hahmottunut sellaisessa kulttuurissa. Kuva-analyytinen median ja kuvakulttuurin analyysiin suhtautumiseni ei ole sikäli siis kurssin myötä muuttunut, mutta vahvistunut erittäin paljon se että kuinka tarpeellista ja rikastuttavaa se on! Se syventää muutenkin kaiken tulkintaa ja tarkempaa analyysiä ja juuri sitä ihmiskunta nyt yleisesti tarvitsee, on mentävä pintaa syvemmälle, on pyrittävä näkemään asioiden asettelun todelliset tarkoitusperät ja elefantit huoneessa. Etenkin tänä valheen, sodan ja visuaalisen tykityksen aikakautena tämä analyysin taito on niin essentiaalinen ja tietysti dialektiikan taito ja ylipäätään omien analyyysien sanoittamisen taito niin että aito keskustelu on mahdollista, se on rauhantyön väline.
Toisaalta niinkuin Raamatussa sanotaan; Kaikki on turhuutta auringon alla. Mikään ei ole pysyvää mutta kaikki on toisaalta samaa ja vanhaa; Ei mitään uutta auringon alla. Välillä raskaalta tuntuva asioiden pyörittely ja jaarittelu rupeaa tympimään, oli asia niin tai näin niin ei se analysoimalla siitä miksikään muutu. Siiksi on hyvä että tällä kurssilla oli paljon myös konkreettisia tehtäviä jossa ns. työnnetää kädet saveen. On tärkeää päästä välillä maadottumaan konkreettisen tekemisen parissa, sillä analyysi on eteeristä puuhaa ja ajatus saattaa lähteä laukalle ainakin minun kaltaisilla ihmisillä. Jotkut ihmiset tarvitsevat jatkuvaa kannustusta ja puskemista siihen että ryhtyvät analysoimaan ja jotkut kokevat sen ikään kuin ajan hukkana, meitä ihmisiä on niin moneen lähtöön. Toisaalta se on varmaan myös siunaus, saada olla ajattelematta kaikenlaista filosofista kaikesta kokoajan, toisaalta se voi olla pitkästyttävää ja tehdä pitemmän päälle merkityksettömän olon. Toisaalta merkityksetön olo voi tulla myös siitä jos analysoi asoita maailman tappiin asti ja alkaa tuntemaan itsensä juuri tuon sananlaskujen kirjan mukaisesti maan matokseksi ja turhaksi avaruuden hiukkaseksi loputtomassa galaktisessa valtameressä. Se tunne voi tietysti parhaimmillaan olla vapauttava, mutta toisinaan myös äärimmäisen raskas. Niin siinäpä nousee se ryhmän ja yhteisön tärkeys, on hyvä analysoida sopivissa määrin, se rikastuttaa omaa median ja kuvanluku ja tekotaitoa. On tärkeää oppia kuuntelemaan myös muiden perspektiivejä ja se rikastuttaa myös omia näkemyksiä entisestään. On hyvä miettiä sopivasti, tulkita sopivasti, ei liikaa eikä liian vähän, niin että se on hauskaa ja niin että silmät ja korvat jaksavat pysyä auki ja keskustelu ihmisten välillä soljuu, ja pyrkimykset itseilmaisuun noteerataan yleisellä tasolla.
En nyt voi sanoa että mikään välttämättä oli niin turhaa kurssilla, paitsi tietyt konfliktit jotka eivät kurssin sisältöihin sinänsä liittyneet, koin että kurssi olisi voinut olla laajempikin ja mielestäni siitä saa turhan vähän opintopisteitä verrattuna työnsarkaan, tai aiankin itse halusin innostuksen takia paneutua tehtäviin vähän turhan paljon. Koen kuitenkin että tämä kurssi oli erittäin tärkeä ja hyödyllinen!
Kurssilla olisi ollut jännä kokeilla vaikka mitä uutta ja muutakin mitä tuli mieleen, mutta päällimmäisiksi jäivät ideani että olisi hauska ottaa esimerkiksi yksi biisi, josta koko ryhmän pitäisi tehdä musiikkivideo, siis visuaalinen pläjäys, kaikkien pitäisi tehdä oma, sitten lopussa katsottaisiin miten erilaisia tuli, se olisi todella hauskaa ja yhdistäisi elokuvanteon alkeita, sitten sama esimerkiksi niin että luetaan pätkä jostain kirjasta vaikka jossa kuvaillaan tilannetta, tyyppiä, miljöötä ja jokaisen on maalattava siitä taulu omalla tahollaan, sitten lopuksi taas katsoisimme millaisia tuli. Sekin olisi mielestäni todella hauskaa nähdä miten erilaisia tai samanlaisia tuli ja mitä se kertoo meistä, siinä taas maalaus/ piirustus yhdistyisi jollain tavalla tähän kurssiin. Sitten sellainen enemmän koulutiloista ulos suuntautunut analyysi voisi olla paikallaan, jotain missä käyttää mielikuvitusta, esimerkiksi kuvata jotain todella tylsää ja yksinkertaisen oloista paikkaa ja sitten olevinaan luoda sille tarinan kautta paljon syvempiä merkityksiä, tämä voisi olla todella koomista ja toisaalta miksei myös vakavaakin. Se että tämän kurssin kautta voi antaa niin paljon avaimia visuaalisen ympäristön aivan uudenlaiseen havainnointiin on mielestäni mahtavaa ja inspiroivaa, ideoita syntyi loputtomasti, mutta laitoin tähän vain muutaman. :)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
