Kuvamatka Helena Junttilan teoksen syövereihin; 8. kohtaaminen 5. sanoista kuvaksi purku 12. kuvahaastattelu 14. Tarinallinen kuva

 

Analysoimme kuvaa  ensin yhdessä yleismaailmallisesti, kyseessä oli siis Helena Junttilan työ, jota kävimme myöhemmin myös livenä katsomassa taidemuseo Korundissa.  Tämän A2 kokoisen yhteisteos/ muistiinpanon teimme keskustelun lomassa. Nousi monenlaisia teemoja esille; Millainen luonto ja seutu on kyseesä? Mikä on naisen ja apinan syy olla siellä? Naisen alavatsan hentoinen pömpötys.. Taivaalla näkyvän auringoksi epäilemämme asian  totesimme muistuttavan ufojen emoalusta, suurta hämähäkkiä tai jotakin virtapiirejä. Majakkakin se olisi voinut olla.. Ihmettelimme tekniikka ja graafista viivan jälkeä, apinan jalkojen muodon vääristymää johtuen  vedenpinnan alaisuudessa sijaitsemisesta ihmettelimme. Oliko kyse auttavasta kädestä vai irtipäästämisestä? Matkalla saarelle? Vastuullisuuden tuntua havaittu naisen kasvoilla, tuikeutta ja vakavuutta myös, kylmää ilmeettömyyttäkin.  Naisen toinen kulmakarva oli musta ja toinen pelkät ääriviivat... Ihailtiin veden rajapinnan aluetta, miten se veden raja osuu hahmon jalkoihin.. Ja apinan hännän kippuraa... Horisonttiviivan vinoutta ja sen mahdollista hutiviivaa, Hiusten struktuuria naisella, sekä anatomista ja sommitelmallista oikea/vääräoppisuutta.

Mustetta, tusseja, vesiväriä..

Tässä tehtiin croqueita tietyistä itseä kiinnostaneista kohdista, koko meidän ryhmän mielenkiinnon kohteena olleet yksityiskohdat löytyy tästä. 

Tässä hieman erilaisia lähestymistapoja kuvantulkintaan, yksin ja yhdessä tehtyä...

Kokeiltiin erilaisia väriyhdistelmiä ja sommitelmia.. Tästä oltiin konsensuksessa että tästä tulee mieleen että vois toimia printtinä, kankaassa, t-paidassa, sisustustauluna kankaalle painettuna tms.. siis näissä sävyissä.

Enni teki photarilla kokeilun että entä jos ei sitä apinaa olisi kuvassa ollenkaan ? Aika eri tunnelma..

Tämmöstä keksittiin kokeilla että miten toimisi negatiivina ? Ja analysoitiin kumpi tunnelma houkuttaa.. Tämä on niinkuin kuu-uinti ja mystinen yöllinen. Itse tykkään tästäkin vaikutelmasta kovasti. Jännä miten nuo valkoset viivat jää heikoiksi mustassa, saaren olemassaolo korostuu ja sen salaperäisyys houkuttaa tässä efektissä enemmän ainakin minua.  Apina näyttää hätäisemmältä ja nainen julmemmalta.

5. Sanoista kuvaksi purku

 
Minun tulkintani ( maalaus/puuväri piirros ) Ennin tarinasta Helena Junttilan teoksen alkuperäisestä kuvasta juonnetusta Mielikuvamatkasta. 

Ennin tarina oli hyvin pelkistetty ja siihen ei oltu lisäilty asioita mitä tehtävän annon viitekehyksessä oli, eli siellä ei oltu lähdetty juurikaan täyttämään tai taustoittamaan teosta, vaan oli oikeastaan ennemminkin yksinkertaisesti kuvailtu olemassa olevan alkuperäisen Junttilan teoksen kuvaa ja lisätty siihen hieman omia tunnelmia, vaikutelmia ja ajatuksia siitä mitä viivat esittävät ja miten tilanne etenee. tässä tapauksessa  Hänen tarinassaan vesi oli meri, ja meren olemukseen oli tarinassa syvennytty. Teoksen yksinkertaiset elementit olivat kenties kiva juttu minulle jolla on taipumusta lähteä lisäilemään paljon yksityiskohtia ja selittämään asioita visuaalisestikin juurtajaksain. Toteutin tämän peiteväreillä ja vesiväreillä huokoiselle A3 paprerille ja ajattelen että lopputulos on ihan sympaattinen ja rauhallinen. 

Miian tulkinta (ilmeisesti maalaus) Minun kirjoittamasta tarinasta Helena Junttilan teoksen pohjalta.
Ihan todella mielenkiintosta ja hauskaa nähdä jonkun muun tulkinta omasta tekstistä kuvana. Tykkään siitä miten hän on todella kuvittanut asut ja rummun niinkuin niitä mielikuvamatkassani kuvailinkin..

8. Kohtaaminen 

Siinä se ny sitte on! Ihka elävänä! Apina mun paperin päällä!

Kas näin avautui tämä Helena Junttilan teoskokonaisuus Korundi taidemuseossa.

Tulkittiin ja analysoitiin teoksia taidemuseo Korundissa. Mietittiin teoksen suhdetta toisiin vierellä oleviin teoksiin ja asetelma teki yhtäkkiä kaikesta vielä tarinallisempaa ja jopa sarjakuvamaista. Joku kiinnitti huomiota kehyksiin ja koki että tilantuntu menee hieman pilalle mustissa paksuissa raameissa. Esimerkiksi sängyn päällä istuva hahmo- teos sopii mustiin raameihin paremmin. Tässä mietittiin myös että lappilaiset ja saamelaiset naistaiteilijat oli tuotu kivasti samaan tilaan. Myös näiden teosten jälkeen tulee eteen pitkähiuksinen naamio/ hahmo, hiukset oli tehty hevosen häntäjouhista muistaakseni.. Niin ja näissä Junttilan teoksissa korostettiin tätä pyrkimystä saada hiukset hulmuamaan ja sitten hiusteema jatkui ikäänkuin luontaisesti.  Mietittiin Myös audioatmosfääriä, Siinä lähellä oli joku äänitaidetta sisältävä teos ja yläkerrassa toinen, pohdittiin että lähellä oleva median ääni oli hieman uhkaava, kun taas yläkerrasta kuuluva ääni koettiin sopivan paremmin teoksen unenomaiseen ja mystiseen henkeen.  
Meitä yllätti se, että alkuperäinen teos ei ollutkaan grafiikan vedos vaan tussipiirros.

 

14. Tarinallinen kuva

Hanuman pelastaa pikkuapinan 

Teimme sitten vielä sarjakuvia kuvasta ja minä kirjoitin puhekuplin teksit, luotiin tarina 3 eri kuvaa pohjautuen alkuperäisteokseen.  Ensimmäisessä tavassa asetella nämä kuvat kronologisesti  tarina menisi niin, että nainen on löytänyt vedestä hätääntyneen apinan ja noukkii sen syliinsä, sitten taivaalta jo kaukaa horisontista näyttää lähestyvän kuuma-ilmapallo, sitten kuuma-ilmapallo laskeutuu veteen ja siellä onkin apinan omasta maailmasta oleva Apinajumala ( Hanuman ) Joka on tullut pelastamaan omaan valtakuntaansa pienen apinan, joka ei kuulu ihmisten maailmaan, sitten kolmannessa kuvassa Apinajumala osoittaa pienen rakkaan apinan pelastaneelle naiselle kiitollisuutta ja oletettavasti lähtee matkoihinsa. 

Kokeiltiin näitä ruutuja myös eri päin, että ei olisikaan niin että Apinajumala tulee pelastamaan omaan valtakuntaansa tämän eksyneen, kenties kuuma-ilmapallosta pudonneen apinan ihmiseltä joka sen on löytänyt, vaan kääntämällä kuvat niin, että ensimmäisenä on viimeinen kuva ( ilman tekstejä puhekuplissa ) eli voisi tulkita siten päin niin että, tulee Apinajumala joka antaa tämän lahjan ihmiselle, sitten kun hän on antanut lahjansa, lausuu vaikkapa jonkinlaisen onnentoivotuksen / siunauksen tai antaa ohjeita tms.. ja viimeisessä kuvassa alkaa tavallaan ihmisnaisen ja apinalapsen yhteinen tarina. 

sarjakuva ilman puheita...

12. Kuvahaastattelu

Sitten tein vielä kuva-analyysi haastattelun avainkuvasta.

 Haastattelin Helsinkiläissyntyistä, paljon pohjanmaalla ja itäasuomessa asunutta, tällä hetkellä Joensuun konservatoriossa musiikkia opiskelevaa Tuuli Kaukorantaa 37v Esitin hänelle kysymyksiä ja sain vastauksia.. Näin se meni;

1.Nainen ja apina vedessä, Fuji vuori, jännä ensin näin naisen ja apinan ja sit näin että tuolla on vuori. aasialaiset piirteet naisella teki sen että se tausta alko näyttää fujivuorelta. Luonto-symboliikka - nainen ja apina - halu auttaa. Näyttää niinku tuo puu ois palanu - luonto on pulassa- mitä ihminen tekee? Ojentaa kätensä..
Palanut puu on kuusi tai räme suo läntäre missä se kuusi kasvaa kai..
2.Ojennetut kädet ja ihminen on isompi kuin apina, jalat ylttää pohjaan ihmisellä, mutta apinalla ei.
Pienempi ja avuttomampi on pulassa ja tuo isompi auttaa - ihmisen halu auttaa luontoa. Luonto tarvitsee suojelusta ja koko planeetta huutaa, että nyt vittu!
Fuji- Ufo tai musta aukko..?
Horistontti on ranta, hahmojen asennot on se mikä sai minut ajattelemaan tässä.
Omat pohdinnat jos se planeetan tila ei kiinnostais, niin tuskin sitä näkis sitä kuvaa niin. 
3. Taivas on niinkö se vois olla Fuji, minkä mie ajattelin vuorenhuipuksi niin se vois sittekki olla ufo, josta tulee semmosia säteitä. Mutta jos se ois vuoren huippu niin ne säikeet vois olla pilviä..
Apinalla on kans musta tukka, niinku tuolla naisella- Se vois olla niinku se naisen sisimmän symboli. Vakava ilme naisella viittais siihen että ne ei leiki.Niinku sieluneläin tai sisin jota kohtaa tai pelastaa. Tai leikkii - se että leikkiikö vai ei , ei ole selvää..

Vesi ja alastomuus, ne on aika tommosia niinkö ikiaikaisia asioitajotka vois ilmentää avoimuutta ja haavoittuvuutta ja luonnollisessa tilassa olemista.
Aika pelkistetty tekniikka, oisko tässä käytetty jotain ohutkärkistä mustekynää. Mistä myös tuli semmonen aasialais japani- vaikutelma. Muuten niin vaalea esim veden viiva vaaleaa ja hentoa, mutta naisen ja apinan hiukset sekä saari on tosi tummia. Mietin että ne korostuu nin mieli alkaa etsimään yhteyksiä näiden tummien alueiden välillä. Samanvärisyys sai miettimään  et onkohan tuo saari ja naisen pää ja apina jotenki symbolisesti liitänäisyhteyksissä vai onko se vain visuaalinen kikka.


Haastateltavan analyysit olivat enemmän biologiaan, kasvillisuuteen keskittyviä kuin ehkä keskimäärin kuulemani analyysit. Hänen isänsä taitaa olla bilogian tohtori, joten lieneekö vaikuttanut asiaan.. Luonnontilasta huolissaan olo ja maailmanlopun uhka ja tematiikka oli varsin yleinen tylkintatapa ja löytyi lähes kaikista kuulemistani analyyseistä tavalla tai toisella. 
Tuo Fujivuori ajatus oli minulla itselläni käynyt myös mielessä, muilla kuin minulla ja hänellä kuulemani mukaan taas ei. Sen sijaan ufo ajatus itseni mukaan lukien oli myös yleinen muissakin kuulemissani analyyseissä. Musta- aukko oli uniikki vain häneltä kuulemani tulkinta. Myös tämä värien tummuus merkityksinä teoria oli sellainen mitä en muiden tulkinnoissa kuullut lainkaan, sellainen erittäin monipuolinen yhteyksien etsimisen tapa. Sitten tämä hieman jungilaistyylinen tai tarottulkintamainen tapa, että mitä eläin symbolisoi- omaa sisäsistä lasta / on sieluneläin, niin sellaista oli jonkin verran myös muissa analyyseissä, itseni mukaan lukien.